Koulukiusaamisen perusteet I
Kirjoittakaa te muut ne osat II-X. Itse oivalsin tänään asian, jota en osannut ajatella koskaan juuri näin päin. Koin siitä vapautuneisuutta.
Pitkin kuluneita vuosia olen suunnannut tuntosarviani tarkkaavaisempaan asentoon, kun vuoron perään esiintyvä taiteilija toisensa perään kertoo koulukiusaamisesta.
Kirjoitin luovan persoonan tunnistamisesta täällä:
Olen ajatellut aiemmin niin, että koulukiusaaminen on kaikessa karmeudessaan jalostanut näitä esiintyviä taiteilijoita niin, että he haluavat olla esillä ja tavallaan paikata sitä hyväksynnän puutetta joka jäi saamatta ja siten he ovat löytäneet itsestään myös luovuuden.
Täten olen kokenut hyväksynnän keräämisen ansaituksi, mutta samalla olen kokenut myötähäpeää siitä, että taide on vain tässä ajatusmaailmassa vain terapiamuoto tai sen tuotos. Toki kiusatuksi tuleminen antaa syvyyttä taiteeseen.
Nyt en enää muista, mistä se ajatus tänään lähti, mutta vihdoinkin tajusin konkreettisesti, että koulukiusaaminen ei synnytä luovuutta, vaan luovuus koulukiusaamista. Keskiverrosta poikkeava yksilö ja luovan persoonan tapauksessa monilo koetaan jollakin tapaa uhkaavaksi tai vaaralliseksi.
Kyky nähdä asiat oman persoonansa kautta verrattuna laumasieluisuuteen vaarantaa lauman tasapainon ja hierarkian, vaikka tuo oman persoonansa kautta toimiva valtaa ei havittelisikaan. Tällöin ainoa keino saada jokaisen kaipaamaa hyväksyntää, on pyrkiä omassa persoonassaan huipulle, luovaksi taiteilijaksi.
En koe enää myötähäpeää, vaan ymmärrän, että koulukiusatuissa on suuri yhteiskunnallinen ja kulttuurinen voimavara. Koulukiusattujen syyllistäminen loppukoon. Olemmeko edelleen eläimiä? Mikä meissä yltää ihmisyyteen.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Minä en kyllä tykkää koulukiusaamisesta yhtään ja soisin sen loppuvan vaikka kokonaan. Sitä en tiedä onko kiusaajien syyllistämisestä hyötyä. Muttei kiusaamista pidä hyväksyäkään.
Olisi suuri asia, että suurehko osa kiusatuista eli luovat persoonat otettaisiin laajasti puheeksi niin että ilmiö ymmärrettäisiin ja opeteltaisiin sitä todellista suvaitsevaisuutta.
Onko se syyllistämistä jos sanon, että kiusaajilla voi olla oman asemansa menettämisfobia?
Minusta se ei ole syyllistämistä vaan asian toteamista ja eräänlainen teoria, joka voi hyvinkin pitää paikkaansa. Ainakin useissa tapauksissa.
Kiusattuja ovat varmaan luovat persoonat aika usein mutta käsittääkseni myös sellaisia kiusataan jotka eivät ole erityisen luovia.
Kyllä kiusaajakin varsin luova voi olla, ja toisinpäin - eli kiusattu vähemmän luova.
Koulussa voidaan kiusata aivan mistä syystä tahansa. Kiusaaminen on usein valtapeliä, mitä ei pidä suvaita.
Tottakai moninaisista syistä kiusataan, mutta luovat persoonat ovat suurehko (?) ryhmä tuossa joukossa. Ja tuo juttuni kumpusi niistä lukuisista havainnoista, että esiintyvät taiteilijat ovat olleet koulukiusattuja. Se on asia, jota ei kannata ohittaa, koska muista syistä kiusataan. Asiat pitää hahmottaa, jotta päästään lähemmäksi ratkaisuja ja kiusaamisen vähentämistä.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 6 kommenttia