A Road to Hope

Pelastakaa ihmiset!

Kun syytä ei tiedetä -aivan liian usein- ei tarvitse paneutua kuin hoitoon. Herkullinen tilanne lääketeollisuudelle. Ajatukseni ja tuntosarveni salaa alitajunnassani silti tarkistavat jo tutkitun potilasmateriaalini läpi: mitä yhteistä, mikä yhdistävä tekijä?

Ei ole olemassa yhtään yliluonnollista sairautta, joka ei ole pohjimmiltaan syy-(sattuma-)seuraus -suhteen alainen. Elämä on sattumanvaraisuudessaan loogista ja johdonmukaisen epäjärjestyksellistä järjestystä.

Mieltäni ei rasita tieteellinen todistelu, olen perusmoukka, yleislääkäri. Mutta silti niin tarpeellinen. Käytännönläheisesti nenänpäätuntumalla etenen haastatellen ihmistä kuin ihmistä. Oppien tuntemaan, näkemään kokonaisuuden.

Kun sitten on havaintojen vertaamisen aika faktatietoon, etsin vastausta kirjanoppineiden tapaan. Jotkut ovat taitavampia kuin toiset, näin se menee. Mutta yleistäen harva oppii suurta kirjatietoa ulkoa niin, että vielä sen päälle osaa sitä soveltaa.  Informaatiotulvassa on keskitettävä ajatukset jollakin tavalla.

Kun lähdetään ihailemaan ja tavoittelemaan uraputkea tieteen huipulle, on pakko keskittyä omalle tontille, kapealle sektorille. Oma erityismielenkiinto suuntautuu henkilökohtaisista lähtökohdista käsin useimmiten, mutta tutkimusrahoituksen saattelemana. Saadaksesi rahoitusta, sinun on oltava hyvä. Hyväntekijöitä ei ole.

Tiedemies osaa kapean sektorinsa hyvin. Hän tietää, että toisen tontille ei ole astumista jo pelkästään oman tiedon vaillinaisuuden vuoksi, tiedemiehen ulosantia tarkkaillaan, ei ole varaa virheisiin. Konsultoidaan siis. Pohditaan yhdessä.  Hyvä. Mutta silti asiantuntijan omat ajatukset ovat kuitenkin kapean alueen tieteellisen, rahoituksen alaisen todistelun vankilassa. Kuka hoitaa ihmisen? 

Lääketieteen kohde, ihminen, on tutkijoiden palapeli, jonka voi koota yhteen vain se perämettäin tohtori arvauskeskuksesta. Erikoislääkäreiden arvostus meitä perämettäläisiä kohtaan on mieltä lämmittävää. Yhtä paljon perämettässä lämmittää viisaamman ystävällinen konsultaatioapu.

Yleislääkärin pitää osata kaikesta jotakin, ei mitään kuitenkaan viimeisen päälle. Ja vaikka jotain osaisikin tai olisi taitava, sinulla ei ole oikeutta havaintoihin, huoliin tai murheisiin tieteellisellä kentällä. Käytännön arki perustuu ainoastaan ajallisiin yhteyksiin ja yksittäistapauksiin, yleislääkärin intuitio on vain epätieteellistä roskaa.

Käytännön työ toimii silti konsultaatioineen mutkattomasti, mutta jotakin puuttuu. Yleislääkärin paras tutkimus on huolellinen potilaan kuuntelu, jota rajoittaa vain oma viitseliäisyys ja aikapula. Hoidon työkaluina ovat avullinen joukko hoitotason ihmisiä ja ne dropit.

Äärikäytännön ihmisenä tunnen kuitenkin suuren vääristymän tällä ainoalla lääketieteen alueella terveyskeskuksissa, jossa ihmistä tulee  tarkastella kokonaisuutena, perheensä ja ympäristönsä jäsenenä. Kun tärkeä tehtävä on katsoa koko palapeliä eli metsää puilta, sen käytännössä tulisi myös olla sitä kaikissa mittasuhteissa.

Ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus, näin opetettiin. Se oli oikeastaan yleinen huvittumisen aihe, kansanterveystieteilijöiden hömppää. Mutta: karvas totuushan se on, niin konkreettinen, mutta niin unohdettu. Kukaan muu potilaita hoitava taho kuin yleislääkärit, ei pysty tuota huomioimaan ja käyttämään kokonaisvaltaisesti työssään.

Tämän tosiseikan unohdettu olemassaolo minua päivittäin riivaa. Ihminen on syntymästään alkaen vuorovaikutuksessa ympäristönsä, kulttuurinsa ja läheistensä kanssa. Ihminen on elämänsä summa. Hyvissä olosuhteissa vuorovaikutus on terveydelle edullista, tasapainoista, ikiaikaista luonnonkiertokiertokulkua, omaa miljoonien vuosien historiaa myötäilevää.

Huonoissa olosuhteissa epätasapaino, häiriötilat, sairaudet saavat jalansijan. Epäedulliset olosuhteet on kuitattavissa yksinkertaisella väitteellä: syytä ei tiedetä. Oikeastaan minusta on alkanut tuntua, että se on liian usein suurten tahojen tavoite, koska niin suuri pala kokonaisuudesta uupuu.

Tieteen teknologian kehitys on ollut päätähuimaavaa. Sitä perustellaan turvallisemmalla ja paremmalla hyvinvointiyhteiskunnalla. Teknologioiden fysikaaliskemiallinen kuorma on kuitenkin vuorovaikutuksessa ihmiseen suoraan ja välillisesti luonnon kautta. Ei ole olemassa mitään turvallista raja-arvoa, joka ikäänkuin estäisi vuorovaikutuksen olemassaolon.

Se, että ongelmilla ei ole tunnistettavaa ilmiasua ja että solutasolla vaikutusten kokonaisvaltainen ymmärrys on valovuosien päässä, ei suinkaan tarkoita, että keinotekoisen teknologian ja prosessointien vuorovaikutukset ihmisen ja ympäristön kanssa olisivat koskaan tarkoituksenmukaisia. 

Historiansa ajan luonto ja ihminen ovat taistelleet eloonjäämiskamppailuaan, sitkeimmät ovat selvinneet. Tavallaan olemme voittajia kaikki tänne asti selviytyneet. Nyt tuo kehitys on vinoutunut: kehomme joutuu taistelemaan henkiinjäämisestä teknologiaa vastaan. Selvityäkseen se joutuu sopeutumaan. Sopeutuminen muuttuu periytyväksi, muuten emme lisääntyisi elinkelpoisesti, kuolisimme sukupuuttoon.

No, onhan meillä ne teknologian tuottamat dropit, joilla hoidamme tuon epäluonnollisen hyökkäyksen aiheuttamia sairaustiloja.  

Lääketieteen perusajatuksia on poissulkea eri vaihtoehtoja. Lääkärit pian oppivat, että harvinaisuudet ovat harvinaisia. Pitäisi aloittaa siitä ihan tavallisimmasta ja arkisimmasta päästä, ihmisen elämästä, siitä, jota hän päivittäin elää, elämänkaarensa jokapäiväisestä vuorovaikutuksesta, josta tärkein materiassa mitattuna on ravinto.

Kukaan ei voi kiistää, ettemmekö olisi juuri sitä, mitä syömme. Mikroskooppisen pienistä, siittiöstä ja munasoluista lähdemme rakentumaan oman perimämme käskyjen turvin. Ravinnosta me rakennumme, kasvamme.

Perimästä etsitään syitä sairauksiin. Onhan niitä, huonoja yhdistelmiä, joita voi rajoittaa kauempaa etsityllä puolisolla.

Pääasiallisesti me kuitenkin olemme selvityjiä, miljoonien vuosien sukupolvi-ketjussa sopeutuneita maapallomme toimintaan. Nyt kuitenkin ihminen itse on hajottanut tuon luontaisen ketjun, murtanut sopimuksen sinetin, ottanut vallan omiin käsiinsä. Toimiakseen itseään vastaan kieltääkseen itsensä.

Ja tämä kaikki konkretisoituu siellä perämettän kokonaisvaltaisella arvausvastaanotolla. Tietämykseni ihmisen perimmäistä laatua olevasta vuorovaikutuksen kuninkaasta, ihmisen rakennusaineesta ja energiasta, ravinnosta on lähes puhdas nolla. Eikä se johdu minusta, vaan yhteiskunnallisesta asioiden laidasta, sairauspoliittisesta rahavallasta.

Vastavalmistunut lääkäri, joka on kuitannut ravinto-opetuksesta merkinnän, muistaa juuri ja juuri, että luennolla käsiteltiin jotakin vitamiineja ja hivenaineita, taidettiin siellä mainita ne lisäaineetkin. Tylsistyneiden luennoitsijoiden läpijuoksettu pamina poistuu nopeasti takavasemmalle. Ai niin, olihan siellä se lautasmalli.

Me olemme mitä syömme, me toimimme, siten kuin olemme. Rakkaudella hoidetun ja vaalitun prosessoimattomat luonnon antimet lempeällä perinnäisen tietotaidon ryydityksellä tekee meistä terveitä sieluja, tasapainoisia, toiminnallisia ihmisiä, sellaisia, joiksi me synnyimme.

Pelastakaa ihmiset itsenne itseltänne, pelastakaatte te yleislääkärit, perämettien puolijumalat, potilaanne! Taistoon yhtykää ihmisen puolesta sitä ihmistä vastaan, joka itsensä on pettänyt. 

Tieteen tekijät eivät teitä riemurinnoin auta. Rakentaa potilaanne pala palalta ehjäksi, muovailkaa ajatuksenne oleellisimman ytimeen.

P.s. Olen tehnyt syntiä. Osallistuin lääketeollisuuden rahoittamaan koulutukseen. Söin lääketeollisuuden piikkiin. Konsultoin heille tulevasta yhteiskunnasta omassa palautelomakkeessani ja se lievitti omaatuntoani, neuvo oli kallisarvoinen, mielestäni. Paradoksaalisesti tuon päivän antina syntyi tämä kirjoitus. Olen missä tahansa, tuntosarveni ovat viritettynä - ja jälleen olen viisaampi, joka  päivä päivän vanhempi, siihen ainakin pyrin.

 
 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän mirjaleenaisoaho kuva
Mirjaleena Isoaho

http://www.anttiheikkila.com/index.php?id=2&art=224

Me taidetaan puhua ihan samasta aiheesta.Ravinnosta... ja polliisista. Poliisi on minullekkin kahdesti todennut, että ei ole mitään tutkittavaa, ilman että olisi asiaa tutkinut.

Ja eihän nämä asiat lääketieteeseen pääty... siitä myöhemmin.

Jarmo Linkosalo

Tutkimuksen tulos tuppaa olemaan sitä, mitä tutkimuksen rahoittaja haluaa, nimittäin julkisuuteen. Vähemmin julkisuutta saavat varmaan monenkirjavat propaganda/psykologia sekä raha ja markkinat -tyylin tutkimukset, lääkefirmat tekevät monen näköistä tutkimusta. Terveysfasismi, tee näin ja elät ikuisesti ja ihmiset uskoo, kunnes tulee se tappajavirus, tappajapakkanen taikka tappajailmastonmuutos leutoine talvineen, mutta senkin voi kuitata ottamalla piikin ja makselemalla vähän ilmastoveroa, ja ihmiset uskoo. Vetämällä kontrastin täysille alkaa värikuva muistuttaa mustavalkokuvaa ja eikös se ollut sitä vanhempaa tekniikkaa. Kaverini kuoli pari vuotta sitten, nelikymppisenä, hänellä oli sydänvaivoja, mutta kuolinsyy oli viruksen aiheuttama sydänlihaksen tulehdus. Minulla saattoi olla sama tauti, mutten sitä edes huomannut. Murheellinen tapaus, mutta menee varmaan kategoriaan luonnollinen kuolema, ellei sitten media julistaisi sitä etukäteen, joku/jotkut (epätarkka) 5... miljoonasta (tarkka) kuolee, median ennaltamääräämä kuolema, aika auktoriteetti. Mutta maalaisjärellä, mikä lähtee ylös, tulee joku päivä alas, jotkut laskee liitoaikaa, jotkut nousukorkeutta ja valtaosa ei kumpaakaan. Mielestäni on ihan ok, jos yleislääkärit pistäytyvät erikoislääkärien tontilla, kun mediarotat ovat mielestään omineet Kaikkivaltiaan tontin. Joku aika sitten media ylisti Neuvostoliittoa, nyt syyttelevät siitä muita. Rotta on vikkelä elukka, ja se osaa muuntaa poliittista väriäänkin, ei puolustukseksi vaan aina hyökkäykseksi. Sen voi yrittää teilata kirveellä taikka haulikolla, ohi menee joka tapauksessa, ja ainooksi hommaksi jää laskea, montako ambulanssia ja poliisia tarvitaan taikka paraassa tapauksessa omat varpaat, mitä jäi jäljelle. Aina se johonkin osuu, kun tähtää, ja turha sen jälkeen selitellä vahinkolaakia edes ittelleen.

Jarmo Linkosalo

Mediahan joku aika sitten vaati Pekka Puskaa hirteen parilla artikkelilla sikapiikin tiimoilta, paraatkin sanomaan paraat pelon lietsojat ja hölmöjen kusettajat. Sitten tulee artikkeleita hyödyllisten rokotteiden hyödyllisyydestä, senkun pelaavat aikaa. Sitten selittelevät kartellikommunismiaan muka kapitalismilla, kusetus myy. Jos sille tielle lähdetään, paras kusetus pärjää kilpailussa kun muut putoaa, mutta nykytilanteessa tarjoavat kaikki samaa kusetusta asiakkaan pudottaakseen. Kyllä täällä susirajalla ne naapurin neuvosto ajan yhden tavaran supermarketit tiedetään.

Toimituksen poiminnat